lauantai 29. maaliskuuta 2014

Ma 27.3.1989

Kausi 2, jakso 22: "Tuli, kulje kanssani". Ohjaus David Lynch. Käsikirjoitus Mark Frost, Harley Peyton & Robert Engels. Maailmanensi-ilta: 10.6.1991. Suomen ensi-ilta: 15.12.1991. Katsottu 28.3.2014 n. klo 03.25 - 04.15. * * * * * .


" I'll see you again in 25 years. Meanwhile. "

* Olen niin entistäkin hämmentyneempi tästä jaksosta, että kirjoitan aatoksiani vähän tuonnempana tämän paikan aikana... En todellakaan muistanut, mitä Laura sanoi...

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Su 26.3.1989

Kausi 2, jakso 21: "Ken on kaunehin?" Ohjaus Tim Hunter. Käsikirjoitus Barry Pullman. Maailmanensi-ilta: 10.6.1991. Suomen ensi-ilta: 8.12.1991. Katsottu 27.3.2014 n. klo 05.00 - 05.45. * * * * .


"Could the 4H Club have anything to do with all this?"

* Sarjan kahta viimeistä jaksoa ennen edelsi melkein kahden kuukauden esitystauko.

* Tarinalinjojen jännitteet tiivistyvät osuvasti Miss Twin Peaks -kilpailun ympärille.

* Tapa, jolla rakastunut Cooper sokaistuu logiikassaan, on jokseenkin hämmentävä. Hän on muutenkin jotenkin vähän sekaisin Mustan killan arvoituksen ratkaisemisessaan. Vai olisiko MacLachlan väsynyt rooliinsa? Edellisessä jaksossa kahvi läikkyi varsin tahmeasti...

* Hyvän puolen itsestään löytäneen vihannes-Leon kohtalo näyttää surulliselta...

* Yksityiskohta, johon en aiemmin ole kiinnittänyt erityistä huomiota: hupaisa sivuhahmo Mr. Pinkle oli lopulta aika monessa mukana sarjan aikana... nyt Pölkkyrouvaa vokottelemassa.

* Lanan eroottinen vetovoima ei minulle aiemmin ole täysin avautunut, kunnes tässä jaksossa, hänen eksoottisen tanssiesityksensä myötä...

* Jäi mysteeriksi, mitä Ben Horne säikähti edelltävänä päivänä toimistossaan. 

* Lempikohtaukseni: Missikisat avaava yhteistanssiesitys... Show'n kotikutoinen kunnianhimo on hyvin tavoitettu. Tosin en koskaan oikein usko silmiäni, kun näen Donnan osallistuvan kilpailuun... Etenkin, kun seuraamme välillä, mikä perhesalaisuus hänelle on paljastumassa.. Lopussa häntä ei lavalla nähdäkään..

torstai 27. maaliskuuta 2014

La 25.3.1989

Kausi 2, jakso 20: "Vapinaa". Ohjaus Stephen Gyllenhaal. Käsikirjoitus Harley Peyton & Robert Engels. Maailmanensi-ilta: 18.4.1991. Suomen ensi-ilta: 1.12.1991. Katsottu 26.3.2014 n. klo 05.25 - 06.10. * * * * .


 "The possibility that love is not enough."

* Rahan ja vallan sokaiseman Ben Hornen puoliksi pakonomainen muuttuminen maailmanparantajaksi on kiinnostava juonikuvio, jossa esille varsin vaikea bergmanilainen teema: Hyvä tahto ei aina tarkoita hyvän toteutumista. Horne yrittää ilmeisestikin kohdata ja korjata joitain menneisyytensä peruuttamattomia valintoja, mutta ennen kaikkea oman hyvinvointinsa nimissä. Mitä hän säikähtää Audreyn poistuttua kiireisenä luotaan?

* Isoa-Ediä ja Normaa ei ole näkynyt kolmeen jaksoon ilman selityksiä - ilmeisesti heidät on vain unohdettu kuhertelemaan 20 vuoden odotuksen jälkeen.. RR:ssakin on kaatanut välillä kahvia joku ihan outo eukko.

* Eräs hiukan ihmetyttävä seikka sarjassa on, että nuoret naiset esitetään samaan aikaan vielä koululaisina, mutta silti jo luontevasti mukana työelämässä. Esimerkiksi Audrey joutuu suoraan isänsä määräämältä bisnesmatkalta palatessaan Cooperin luo, joka neuvoo Donnaa, Shellya ja häntä, miten käyttäytyä koulumatkalla, jos epäilyttävä mies (Windom Earle) sattuu kohdalle... En ole koskaan päässyt ihan selville, onko Shelly jo koulunsa käynyt, todennäköisesti kyllä.

* Kolmen henkilön, Cooperin, Peten ja RR:n tiskillä istuvan anonyymin naisen, oikea käsi alkaa vapista jostain syystä.

* Windom Earlen mustan humoristisesti esitetty mielipuolisuus huipentuu tässä jaksossa kaoottisiin tunnelmiin. Paradoksaalisesti Kenneth Welsh on ehkä sarjan paras näyttelijä, vaikkakin Earlen hahmo on kaikista sarjakuvamaisin hahmo.

* Yksityiskohta, johon en aiemmin ole kiinnittänyt erityistä huomiota: Kuinka Casablanca-vaikutteinen onkaan Audreyn ja John Wheelerin jäähyväiskohtaus lentokentällä, Peten odotellessa sivummalla... (en ollut nähnyt Casablancaa vielä, kun näin jakson ensi kerran).

* Lempikohtaukseni: Majuri on kävelyllä metsässä ja kohtaa "histamiinin"...

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Pe 24.3.1989

Kausi 2, jakso 19: "Luonnon helmassa". Ohjaus Jonathan Sanger. Käsikirjoitus Mark Frost & Harley Peyton. Maailmanensi-ilta: 11.4.1991. Suomen ensi-ilta: 24.11.1991. Katsottu 25.3.2014 n. klo 05.50 - 06.40. * * * * .


"Sometimes the urge to do bad is nearly overpowering."

* Ohjaaja Sanger muistetaan Lynchin Elefanttimiehen (1980) tuottajana.

* Tässä jaksossa on pitkäperjantai, mutta Twin Peaksissa ei taideta erityisemmin viettää pääsiäistä. Haywardit käyvät yleensä kirkossa, mutta kun he ovat kotona aterialla, pöydästä puuttuvat Donnan siskot Harriet ja Gersten.

* Ovatkohan Mark Frost ja Harley Peyton todella käsikirjoittaneet kohtauksen, jossa Gordon Cole pääsee pussailemaan Shellyä?

* Kohtaus, jossa Dale Cooper ja John Wheeler tapaavat sattumalta toisensa Great Northernin takkatulen ääressä ja puhuvat rakkaudesta, muistuttaa vahvasti Laura Palmerin hautajaispäivän iltaa, kun Cooper ja Hawk vaihtoivat sielunmaisemiaan. Ylipäätään kohtaukset, joissa Cooper on jokseenkin toimeton, erottuvat.

* Cooperin ja Annien romanssissa on hyvin paljon samaa kuin Sandyn ja Jeffreyn tapailussa Blue Velvetissa.

* Yksityiskohta, johon en aiemmin ole kiinnittänyt erityistä huomiota: Joan Chen löytyy yhä alun krediiteistä.

* Lempikohtaukseni: Donna alkaa udella kotona ruokapöydässä vanhemmiltaan, mistä Eileen ja Ben Horne tuntevat toisensa.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

To 23.3.1989

Kausi 2, jakso 18: "Pöllöluolan salaisuus". Ohjaus Duwayne Dunham. Käsikirjoitus Harley Peyton & Robert Engels. Maailmanensi-ilta: 4.4.1991. Suomen ensi-ilta: 17.11.1991. Katsottu 24.3.2014 n. klo 06.30 - 07.20. * * * * .


"Bonsai. Remember those old World War two movies? BANZAI!!!"

* Kiirastorstai ja tasan kuukausi Laura Palmerin ruumiin löytymisestä. Jakson alussa näemme ilmeisestikin viimeistä kertaa Josien, krapulaisen sheriffin unikuvana...

* Maininta viikonpäivästä: Cooper mainitsee torstain Dianelle palatessaan Pöllöluolasta jakson lopussa.

* Varmaankin Twin Peaksin herttaisin jakso. Pitkä ja kiireetön kohtaus RR:ssa täynnä leiskuntaa ja sydämentykytyksiä...: Gordon Cole iskee silmänsä Shellyyn ja hämmästyy kuullessaan tämän puhetta kirkkaasti, Dale jatkaa suloisen Annien piirittämistä vitsin kerronnalla... Sarjan tematiikan mukaisesti mikään ei ole yksioikoista: rakkaansa lopullisesti ja traagisesti menettänyt sheriffi tuhahtelee, joskin hymyilevästi.

* Ilmeisen kipeää perhesalaisuutta purkavassa Hayward-Horne-kuviossa kaikkein kiitollisinta on, että se antaa Eileen Haywardille vihdoin kunnolla tilaa.

* Olen jostain syystä aina pitänyt lopun Pöllöluola-jaksosta, vaikkei se olekaan mitenkään erityisen jännittävä eikä välttämättä onnistu täysin hyödyntämään täysin miljöötä. Loppukoukku, jossa luola tuntuu rapistuvan kasaan, on kiehtovan monitasoinen tuhon enne...

* Lempikohtaukseni: edellämainittu kahvilakohtaus.

* Yksityiskohta, johon en aiemmin ole kiinnittänyt erityistä huomiota: sheriffi on palannut krapuloissaan töihin sattumoisin juuri, kun myös GORDON COLE saapuu taas kerran poliisiasemalle..

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Ke 22.3.1989

Kausi 2, jakso 17: "Kirjatalon vanki". Ohjaus James Foley. Käsikirjoitus Barry Pullman. Maailmanensi-ilta: 28.3.1991. Suomen ensi-ilta: 10.11.1991. Katsottu 23.3.2014 n. klo 04.00 - 04.50. * * * * .


"That man is very dangerous. Don't let him in."

* Ennen tätä kiirastorstaina 1991 ensi-iltans saanutta jaksoa Yhdysvalloissa oli noin puolitoista kuukautta kestänyt Twin Peaks -tauko, jonka aikana sarja itse asiassa oli alkanut Suomessa jatkuen jo yli kymmenen jakson verran.

* James Foley on Twin Peaksin riviohjaajista tehnyt menestyneimmän ja kiinnostavimman uran sittemmin.

* Aikanaan muistelin, että Foleyn ohjaama jakso oli sarjan huonoin. Mutta ehei sinnepäinkään... mahdollisesti vain epätasaisin. Alkupuoli nimittäin on todella huimaa ja jännittävää kerrontaa, aivan sarjan huipputasoa.. Mutta loppu ei metsähillerin tapaan käsistä karkaavan hyväntekeväisyys-show'n valteilla vedä sille millään vertoja.

* Audreyn ja John Wheelerin flirttaileva piknik-kohtaus on jännä muistuma edellisestä jaksosta, Donnan ja Jamesin jäähyväisistä luonnon helmassa. Jos oikein muistan, Jamesia ei enää nähdä.

* Sheriffi juo suruunsa koko jakson - suomalaisesta näkökulmasta varsin tuttua aineistoa, mutta onko tässä Twin Peaksin ainoa humala- ja ryyppäyskuvaus? (heti tuli mieleen Bobbyn ja Miken koohoilu pilotissa).

* Muistan, kuinka luostarista tarmokkaasti ilmaantuvan Annien mukaantulo oli ensikatselulla todella innostava ja lämmittävä tekijä. "Syksyn jaksoista" oli ikään kuin puuttunut jokin tietty "kevään jaksojen" lumovoima tai ehkä juuri lämpö, ja yhtäkkiä se astuikin kahvilan ovesta...

* (Synkkä) yksityiskohta, johon en aiemmin ole kiinnittänyt erityistä huomiota: Windom Earle on  todistamassa sivusta Annien ja Cooperin ensikohtaamista...

* Toinen yksityiskohta, johon en aiemmin ole kiinnittänyt erityistä huomiota: Twin Peaks -sanomalehti.

* Lempikohtaukseni: Earle käväisee jututtamassa Donnaa Haywardien olohuoneessa Willin vanhaksi opiskelukaveriksi naamioituneena (pelottavan tuttu kuvakulma...) - tämä on todella hyytävä ja aina jotenkin puun takaa tuleva kohtaus.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Ti 21.3.1989

Kausi 2, jakso 16: "Josie, oi Josie!" Ohjaus Lesli Linka Glatter. Käsikirjoitus Tricia Brock. Maailmanensi-ilta: 16.2.1991. Suomen ensi-ilta: 3.11.1990. Katsottu 22.3.2014 n. klo 05.15 - 06.00. * * * * .


 "I'd never heard of a man who murdered by the rules."

* Ehkäpä sarjan epävakaisimman henkilön Josien kohtalo on ahdistava: hänellä on edelleen tavallaan monia vaihtoehtoja, muttei yhtäkään hyvää. Hahmon poistuminen tuntuu myös päättävän jotain suurempaakin, sillä ensimmäisenä kaikista kaupungin asukkaista ja sarjan henkilöistä näimme juuri Josien...

* Bobin ja kääpiön ilmestyminen kuuden jakson tauon jälkeen yllätti aikanaan suuresti, myös yhteydeltään.

* John Justice Wheelerin hahmossa aikanaan ensi kerran törmäsin käsitteeseen "Mr. Rockefeller"...

* Sinänsä kiintoisaa, että vasta Windom Earle tuo Shellyn, Donnan ja Audreyn kolminkeskiseen kohtaukseen. Mutta ystäviähän he eivät ilmeisesti koskaan olleet.

* Dan O'Herlihy on pirullisen sarkastisena Andrew Packardina tämän jakson ehdoton suola.

* Donnan ja Jamesin muistaakseni viimeinen kohtaus piknikillä tuntui aikanaan erityisen sydäntäsärkevältä; tuntui, että heidän myötään sarjasta katoaa jotain alkuperäistä, viatonta. En muista, nähdäänkö heitä vielä.

* Kun Norma ajattelee vihdoin itseään ja jättää jäähyväiset kalterien taakse päätyneelle Hankille, joka on omien sanojensa mukaan menossa terapiaan, tuntuu, että tämä todella oli tässä.

* Verkkariasuisen, porkkanoita järsivän Ben Horneen kausi alkaa.

* Yksityiskohta, johon en aiemmin ole kiinnittänyt erityistä huomiota: yleisesti se, kuinka paljon mietteliäämmäksi ja aikuisemmaksi Audrey on muuttunut sarjan ensimmäiseltä tuotantokaudelta.

* Lempikohtaukseni: Andrew Packard yllättää Thomas Eckhardtin Great Northernin hississä.